Markku ja Sinikka Portugalissa: Alfa Romeolla Umbriaan

Markku ja Sinikka Portugalissa: Alfa Romeolla Umbriaan: Ajelimme lokakuun 4. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tyttäreni Mimosa tuli suoraan esiintymiskeikalta maskit naamassa Hipun ja ...

Alfa Romeolla Umbriaan

Ajelimme lokakuun 4. iltapäivällä Helsinki-Vantaan lentokentälle. Tyttäreni Mimosa tuli suoraan esiintymiskeikalta maskit naamassa Hipun ja omalle keikalleen kiiruhtavan puolisonsa kanssa saattamaan ja hakemaan automme lainaksi. Hippu heräsi sopivasti päiväuniltaan. Sain hyvästellä mummin tähtisilmän.

Mimosa Masterpiece esityksensä maskissa ja
vähän roolissakin
heti esityksen jälkeen. Ehdimme  näytelmän
ensi-iltaan ennen lähtöämme

Lento Roomaan oli vaivaton ja halpa. Olimme varanneet auton netistä rentalcars.com'in kautta. Valitsin halvimman eli Fiat Punton. Hinta 11 päivää oli edullinen. Maksaisimme vain reilut 12 €/vrk. Tulostin sivun ja tiedot koneelta. Panin ohuesti merkille vuokrauspaikan olevan lentokentän ulkopuolella ja kyyti sinne kentältä. Sille joka ei koskaan ole ollut Rooman lentokentällä, voin kertoa: Kävelyä tulee riittävästi eikä ole mitenkään selvää kuinka monta kilometriä tulee juostua. Olimme oppineet jo monta Roomaa sitten ettei pariskunnan pidä erota toisistaa tällä kentällä, mikäli vuokrataan auto, eikä muustakaan syystä. Kiisimme ehkä kolme kilometriä matkatavarakärryn kanssa autonvuokraustiskille. Siellä ei ollut Firefly´n palvelua. Kolme kilometriä takaisin ja kysymään joltain. Avulias taksikuski kyseli italialaisilta ja soitti pari tulista puhelua. Vielä kilometri ja oranssin seinän vieressä olisi kuljetus. Ei ollut. Ehkä puolen tunnin kuluttua tuli keskirampille pikkubussi, joka poimi meidät ja joukon muita. Aurinko oli jo laskenut. Ajoimme varsin pitkän matkan. Perillä vuokrausfirmassa oli odoteltava vuoroa. Olimme tyytyväisiä siihen, että varasimme hotellin tunnin ajomatkan päähän Roomasta ja huolissamme, koska hotelliin ilmoittamamme tuloaika alkoi umpeutua. Jospa respa ei ole enää auki…

Tämä valaiseva esittely löytyi autovuokraamon ulkoseinästä. Huomatkaa navetta sanan
alkuperä.

Markku alkoi hoidella varausta. Tyttö ilmoitti ettei paperimme ole voucher eikä mitään varausta siis ole! Heidän olisi siis pitänyt lähettää sähköpostiini vielä toinen lappu eikä sitä oltu tehty. Lady siirtyi palvelemaan muita asiakkaita. Puutuin asiaan. Hän soitti Rentalcars'iin. Ilmeisesti uutta varausta alettiin käsitellä. Aika juoksi, mutta meille ei tapahtunut mitään. Siloin jostain nousi italialisten esivanhempieni henki (isätä saatu sukunimi Rossi on Italian toiseksi yleisin nimi), otin kädet käyttöön, nostin äänen volyymiä ja korkeutta huomattavasti ja kajautin: Meille on parasta olla auto heti tai me lähdemme ja vaihdamme firmaa! Liikettä syntyi. Nyt auto olikin Alfa Romeo Giulietta ja hintaa tuplat verattuna varattuun autoon. Se oli pakko ottaa. Aika jyräkkä kärry Markulle, joka on jo reilut kolme vuotta ajanut letkeää automaattivaihteista Huyndaita. Pienen hämmennyksen jälkeen, kuteni se ettemme osanneet avata takaluukkua ( paina auton pyöreää logoa), jalka kaasulle ja Rooman kiertotielle kohti Firenzen moottorotietä. Aina yhtä ihana se hetki kun näkee valtavat pinjat ja mustat sypressit. On palannut Italiaan. Yötaivas oli musteen sininen.
Meillä oli sekä navigaattori, että ystävämme Riitan kirjoittamat ajo-ohjeet. He olivat suositelleet yöpymistä. Joutuisimme ylittämään Apenniinit ennen kuin olisimme Marchessa ja olimme oppineet jo hyvin kauan sitten ettei mutkaisilla vuoristoteillä ole helppo ajaa edes päivällä.
Olin etsinyt sympaattista halpaa hotelia. Albergo Umbriaan joutui ajamaan hetken sivutietä, mutta 2000 v vanha kylä on näkemisen arvoinen. Hotellin ovi oli kiinni. Viereisestä ravintolasta purkautui iloinen ja äänekäs seurue. Kurkistimme sisälle. Pitkässä pöydässä aterioi perhe. Pöydän päästä nousi hymyilevä mies.

Hyvin nälkäinen Markku. Takana Carlon perhe ruokailemassa. Helpotus ja rentous tuli kun sai lasin punaviiniä.

Yritin kysyä hotellista, mutta hän sanoi: "Minä tiedän keitä te olette, tervetuloa". Ohitimme matkallamme respaan lastaan imettävän äidin. Kun passit ja avain oli vaihdettu, isäntä ehdotti illallista ravintolassaan. Arveli varsin oikein pizzan ja viinin maistuvan. Carlo sai meidät heti tuntemaan olomme kotoisaksi. Huone maksoi 50 €. Pizza maksoi 6.00 ja viinilasilinen 2.50 €. Tarjoilijana oli se imettävä äiti. Nonna ( iso-äiti) nukutteli sillä aikaa vauvaa olkaansa vasten. Koko perhe työskenteli hotellissa. Kello oli jo 23.

Tämä oli minun pizzani. Markulla oli kolmen juuston ja tryffelilastujen peittämä herkku. Kyllä italialainen osaa pizzan tehdä!

Näköalat terassilta laaksoon ovat huikeat. Talvisin aamiaista ei valitettavasti tarjota ulkona. Sanokaa terveisiä Carlolle jos käytte siellä.

Carlon aamuhymy ja iloiset jutut valaisivat aamun. Trip adviser suosittelee kuten minäkin.

On kulunut 23 vuotta siitä kesästä, milloin minun piti viettää perheeni ja ystävieni perheen kanssa Umbriassa ja Roomassa. Meillä oli jo 400 v vanha talo varattuna. Talon pihassa kasvoi kolme sitruunapuuta. Se kesä, jota ei sittenkään vietetty Umbriassa, muutti hyvin monen ihmisen elämän. Siitä alkoi tie avioeroon ja suureen elämän muutokseen meille kaikille. Nyt tuntui mukavalle maksaa kalavelkaa menneisyydelle. Olin Umbriassa rakastamani miehen kanssa ja auto on Alfa Romeo Giulietta. Kehä on mennyt umpeen.

Emme tilanneet Alfa Romeota, mutta se halusi tulla tälle matkalle. Onhan tämä Giuietta (Juulia) kaunis neito ja Romeo ratissa komea.

Myöhemmin muistimme rentalcars'in toisen kämmin. Vuoden alussa olimme tulossa Faron lentokentältä Lagosiin Portugalissa. Olimme varanneet samalla tavalla halvan auton kolmeksi kuukaudeksi. Meille ilmoitettiin ettei varaamaamme autoa ollut saatavilla ja seuraava malli maksaisi kaksinkertaisesti, kuten tämä Rooman autommekin. Jätimme Lagosissa auton ottamatta. Nyt ei ollut sitä mahdollisuutta. En siis suosittele rentalcars'in palveluksia. Tavallisesti auton vaihto isompaan menee muilla firmoilla samaan hintaan kuin on alunperin sovittu, mikäli ko autoa ei ole saatavilla. Firman menettely viittaa vahvasti huijaukseen tai ammattitaidottomuuteen. Meitä on vedätetty kahdesti, mutta kolmatta kertaa ei tule.

Sinikka ja Markku

Kotona Lagosissa

Meren tuoksu, lokkien ääni ja tutut kävelyreitit nuuskittu ja koettu taas kotiin tulon tunnulla.

Tänään tuuli iltapäivällä raivokkaasti. Pyöräilijät näyttivät polkevan vastatuuleen paikallaan. Joen uomaan aallonmurtajan taakse pakkautui sadoittain lokin poikasia turvaan muutaman emon valvovan silmän alle. Joku uskalikko keikkui tuulen pyörteissä. Yksi mätkähti katuun ja pökertyi hetkeksi. Tuuli Afrikasta. On outoa seistä lokakuun lopulla kokemassa korkeina vyöryviä aaltoja, keuhkot täynnä happea ja silti tuuli on lämmin. Kotimatkalla tapasimme Paulon. Hän lupasi huomiselle kaunista. Tuulee pohjoisesta, Suomesta varmaan koska ilma kylmenee, hän selitti. Kylmä on hänelle + 22°.

Olemme kuudetta päivää Portugalissa. Matkamme Roomasta ystäviemme luo Marcheen, siellä kokemamme, paluu Umbrian ja Toscanan läpi Firenzeen ja lento Pisasta Lissaboniin ansaitsee blogin tai pari. Väliin seikkailumme oli työläämpi kuin olimme ennakoineet. Ehkä juuri siksi paluu Lagosiin oli niin rauhoittava ja kotoinen. Enää ei tulla ulkomaille. Olemme Portugalissa nyt neljännellä pitkällä matkallamme. Kun joulukuussa palaamme Suomeen, olemme asuneet Portugalissa yhteensä vuoden. Äsken istuimme parvekkeella suunitellen jo kahta seuraavaa jaksoa täällä. Täällä asuminen on meidän vastineemme mökillä viihtymiseen. Juuri nyt säät ovat kuin Suomen kesä. Helteet menivät jo ja se on meistä oikein hyvä.

Läksimme täältä huhtikuun viimeinen päivä. Kaikki oli silloin kukalla. Nyt sato on korjattu.

Maut tuntuvat syvemmille kun hedelmä on saanut kypsyä luonnollisesti. 

Lauantaina menimme tapamme mukaan maalaisten torille, joka on korttelin päässä nykyisestä asunnostamme. Kärry tuli täyteen vihanneksia ja hedelmiä.

 Kunto ei ole nyt parhaimmillaan. Takana parin flunssan paino. Keskitymme pidentämään kävelymatkoja ja keventämään aterioita. Aika nopeasti olemme tähän asti onnistuneet kuntoutumaan täällä.
Ostimme puntarin kylpyhuoneeseen. Lidlissä oli tarjous. Kotona huomasimme taistelevamme tzekin- ja portugalinkielisten ohjeiden kanssa. Olikin tullut ostettua älyvaaka, joka bluetooth yhteydellä vahtii koko terveyttä ja imiantaa sen älykännykkääni. Nopeasti kävi ilmi, että minussa on liian vähän vettä, sopivasti lihasmassaa ja hyvin paljon ylimääräistä rasvaa. Jokainen punnitus siirtyy nyt automaattisesti kännykän taulukkoon. Se pentele ehdotti myös 10 000 askelta päivään ja kalorihaarukankin. Miten ihminen joutuu tähän ihan suunittelemattaan?! Iloista oli se että ymmärsin ohjeet ja osasin ladata ohjelman ja vielä kirjautuakin siihen. Kirotuinta on tämä "älyn" tunkeminen kaikkialle. Joka päivä pitää opetella uusi ohjelma, vempele, salasana ja muuttunut sovellus. Teinit ovat niin kipeitä, että tykkäävät siitä. Meiltä menee hermo toistuvasti. Minulta kipakammin ja useammin kuin mieheltäni Markulta, joka korkeintaan sanoo hiljaa "perkele". En twiittaa, en ole watsupissa ja spinnaankin aika harvoin. Toki tietotekniikan hyvät puolet voittavat. Juuri tänään yksi lapsista skannasi postiimme tulleita laskuja ja tiedotteita tänne. Netissä tuli lasku maksettua ja muutkin asiat hoidettua.

Sinikka

Uuden asuntomme keittiön parhaita puolia on ikkuna työpöydän edessä. Kerrostalokyttääjä Puurula saa harrastaa tarkkailua ruokaa tehdessään. Ovi vie suoraan parvekkeelle. Ruoka seuraa mukana mikäli sää sallii.

Kohti Roomaa

Mintut repsottavat amppelissa. Yöllä on ollut halla. Pensaikko harvenee. Nurmi värittyy lehdistä. Varpaat tietävät: on aika lähteä etelään.
Työhuone on täynnä matkalaukkuja, digitekniikkaa, vaatekasoja ja lääkepurkkeja. Tällä kertaa lähdemme mini varusteilla. En edes pakkaa pöytäliinaa, joka tähän asti on seurannut kaikkialle. Enää ei ole kovin jännittävää tai juhlallista valmistella lähtöä. Nyt alkaa seitsemäs ajallisesti pitkä matkamme yhdessä. Tuntuu kuin muuttaisi kesämökille kolmeksi kuukaudeksi. Matka alkaa 4.10.

Tällä kertaa Italiasta tuli oliivien kutsu. Viimeksi Roomassa tuli heitettyä Treviin raha ja sehän takaa paluun.
Ystävämme ostivat maatilan Palazzosta, Italiasta. Ilmoittauduimme remonttikavereiksi, koska tänä syksynä ei ole viininkorjuuta eikä polkiaisia. Viini on vasta istutettu (toivottavasti). Kaupan kylkijäisiksi heille tuli muhkea oliivitarha. Ehkä emme vielä pääse kampaamaa oliivejakaan, koska sato korjataan tavallisesti lähempänä joulua, joskus jopa tammikuussa, mutta pääsemme haistelemaan maaseutua. Kuvissa maisemat ovat mahtavat.
Roomasta olemme vuokranneet pienen auton, jolla porhallamme mutkaisia vuoristoteitä. Yö tulee vastaan pian. Meillä on kokemusta Italian ja Espanjan öisistä teistä vuoristossa, joten suosiolla varasimme tunnin ajomatkan päästä, Hotelli Umbriasta, huoneen. Sää näyttää palaavan hellerajalle. Se sopii meille hyvin. Seuraavana päivänä taitamme loput kaksi ja puoli tuntia matkasta. Meillä on navigaattori. Emme eksy.

Pohdimme ajellako Venetsian Bienalea katsomaan vai risteillä Toscanassa. Ehkä yö tai pari Firenzessä ihania muistoja lämmittelemässä. Vappu 2012 siellä oli unohtumaton. Auton palautamme 15.10 Pisaan ja sieltä lennämme Rayan Airin koneella Lissaboniin. Yövymme siellä ja ajelemme bussilla Lagosiin. Paluulento on varattu 12.12.

Torien syyssatoa ja pitkiä rantalenkkejä odotellessa.

Sinikka ja Markku