Kotona Lagosissa

Meren tuoksu, lokkien ääni ja tutut kävelyreitit nuuskittu ja koettu taas kotiin tulon tunnulla.

Tänään tuuli iltapäivällä raivokkaasti. Pyöräilijät näyttivät polkevan vastatuuleen paikallaan. Joen uomaan aallonmurtajan taakse pakkautui sadoittain lokin poikasia turvaan muutaman emon valvovan silmän alle. Joku uskalikko keikkui tuulen pyörteissä. Yksi mätkähti katuun ja pökertyi hetkeksi. Tuuli Afrikasta. On outoa seistä lokakuun lopulla kokemassa korkeina vyöryviä aaltoja, keuhkot täynnä happea ja silti tuuli on lämmin. Kotimatkalla tapasimme Paulon. Hän lupasi huomiselle kaunista. Tuulee pohjoisesta, Suomesta varmaan koska ilma kylmenee, hän selitti. Kylmä on hänelle + 22°.

Olemme kuudetta päivää Portugalissa. Matkamme Roomasta ystäviemme luo Marcheen, siellä kokemamme, paluu Umbrian ja Toscanan läpi Firenzeen ja lento Pisasta Lissaboniin ansaitsee blogin tai pari. Väliin seikkailumme oli työläämpi kuin olimme ennakoineet. Ehkä juuri siksi paluu Lagosiin oli niin rauhoittava ja kotoinen. Enää ei tulla ulkomaille. Olemme Portugalissa nyt neljännellä pitkällä matkallamme. Kun joulukuussa palaamme Suomeen, olemme asuneet Portugalissa yhteensä vuoden. Äsken istuimme parvekkeella suunitellen jo kahta seuraavaa jaksoa täällä. Täällä asuminen on meidän vastineemme mökillä viihtymiseen. Juuri nyt säät ovat kuin Suomen kesä. Helteet menivät jo ja se on meistä oikein hyvä.

Läksimme täältä huhtikuun viimeinen päivä. Kaikki oli silloin kukalla. Nyt sato on korjattu.

Maut tuntuvat syvemmille kun hedelmä on saanut kypsyä luonnollisesti. 

Lauantaina menimme tapamme mukaan maalaisten torille, joka on korttelin päässä nykyisestä asunnostamme. Kärry tuli täyteen vihanneksia ja hedelmiä.

 Kunto ei ole nyt parhaimmillaan. Takana parin flunssan paino. Keskitymme pidentämään kävelymatkoja ja keventämään aterioita. Aika nopeasti olemme tähän asti onnistuneet kuntoutumaan täällä.
Ostimme puntarin kylpyhuoneeseen. Lidlissä oli tarjous. Kotona huomasimme taistelevamme tzekin- ja portugalinkielisten ohjeiden kanssa. Olikin tullut ostettua älyvaaka, joka bluetooth yhteydellä vahtii koko terveyttä ja imiantaa sen älykännykkääni. Nopeasti kävi ilmi, että minussa on liian vähän vettä, sopivasti lihasmassaa ja hyvin paljon ylimääräistä rasvaa. Jokainen punnitus siirtyy nyt automaattisesti kännykän taulukkoon. Se pentele ehdotti myös 10 000 askelta päivään ja kalorihaarukankin. Miten ihminen joutuu tähän ihan suunittelemattaan?! Iloista oli se että ymmärsin ohjeet ja osasin ladata ohjelman ja vielä kirjautuakin siihen. Kirotuinta on tämä "älyn" tunkeminen kaikkialle. Joka päivä pitää opetella uusi ohjelma, vempele, salasana ja muuttunut sovellus. Teinit ovat niin kipeitä, että tykkäävät siitä. Meiltä menee hermo toistuvasti. Minulta kipakammin ja useammin kuin mieheltäni Markulta, joka korkeintaan sanoo hiljaa "perkele". En twiittaa, en ole watsupissa ja spinnaankin aika harvoin. Toki tietotekniikan hyvät puolet voittavat. Juuri tänään yksi lapsista skannasi postiimme tulleita laskuja ja tiedotteita tänne. Netissä tuli lasku maksettua ja muutkin asiat hoidettua.

Sinikka

Uuden asuntomme keittiön parhaita puolia on ikkuna työpöydän edessä. Kerrostalokyttääjä Puurula saa harrastaa tarkkailua ruokaa tehdessään. Ovi vie suoraan parvekkeelle. Ruoka seuraa mukana mikäli sää sallii.