Markku ja Sinikka Portugalissa: Taivaalla on toppatakki

Markku ja Sinikka Portugalissa: Taivaalla on toppatakki: Tänään taivaalla oli Markun mukaan toppatakki, kuten kaikilla Portugalilaisillakin jo alkaa olla. Kesäsäätä suomalaisittain. Aamu...

Taivaalla on toppatakki

Tänään taivaalla oli Markun mukaan toppatakki, kuten kaikilla Portugalilaisillakin jo alkaa olla. Kesäsäätä suomalaisittain.

Aamukävelyn sävähdyttävimpiä hetkiä oli tämä tuijottava meduusa (n. 50 cm), joka katseli meitä odotellessaan pelastavaa nousuvettä.

Aamulla, ennen kuin vuorovesi oli kokonaan haukannut tasaisen rannan, kiirehdimme aurinkoiselle vaelluksellemme pitkin Meia Praiaa. Takkia ei tarvittu vaikka Atlantin voima ryskikin rantaan. Hiekka teki vaahtoa ja surffarit saivat jo olla varuillaan.

Lokki Joonatan on siirtymässä toisen todellisuuteen. Lieneekö hukkuneen me-
rimiehen sielu. Tarviiko sen aina olla albatrossi?

 Mieli tasaantuu meren äänessä ja smaragdin väreissä, kulkee kuin onnellisessa unessa. Taivaalla on toppatakki, sanoi Markku. Hänestä on taas tullut runollinen. Maltamme silti luopua tästä hetkeksi. Joulu on paras Suomessa.



Toisessa maassa on aina toisin. Osa asioista ihastuttaa, joistakin voi ottaa oppia. Muutamissa asioissa koko Etelä-Euroopan ratkaisut tuntuvat hankalille, jopa suorastaan järjettömille pohjoismaisen silmin.
Portugalissa muotoilu, arkkitehtuuri ja sisustus-suunittelu menee romantiikka ja historia edellä. Kaikessa on se pakollinen kiemura vaikka lopputulos olisi suorastaan käyttökelvoton. Funktionalistit, mm Alvar Aalto ja Artek puhdistivat turhat mutkat vähiin. Kaikella piti olla tarkoitus. Kiitän naisena työtehoseuran ja Marttojen tutkimusta ja valistustyötä. Täkäläinen muovikauha on hutera ja epäergonominen, paistinlasta samoin. Haarukoissa, veitsissä ja useimmissa astioissa on liikaa materiaalia ja ne tuntuvat epämukaville syöjästä. Kauniita kyllä.Täällä nykyinen keittiöni on sievä ja kohtuullisen käytännöllinen, mutta portugalilaisten rakennusmääräysten tähden yletyn yläkaapeissa vain alimmalle hyllylle. Varpaillaan ja pudottamisriskillä seuraavankin etuosaan. Kulmahylly on laitettu kokonaan ulottumattomiini. Lasisesta kaasuhellankatelevystä kerroimme jo. Kuivauskaapin tilalla on ikkuna, mistä pidän, mutta tiskin kuivaustelineen suunittelu on jokseenkin niin pihalla kuin voi olla. Kertaakaan se ei ole kokonaan kaatunut, mutta tipalla on.

Kiemurat edellä tässä kuivaustelineessä. Hyvin tyypillistä tässä maassa.

Bideelle suomalaiset ovat löytäneet useita käyttöjä. Maalaustelan säilytys ja pesu, jalkakylpy ja muistan kuulleeni
Valtionvarainministeriön korkeasta virkamiehestä, joka Pariisissa käytti tätä laitosta oluen jäähdyttämiseen. Tunnen
todistajia. Paikka oli Royal Alma Hotelli, missä me kaksi myöhemmin kihlauduimme shampanjakylvyssä tasan 11 vuotta sitten.

Täkäläiseen tyyliin pyykki pestään keittiössä. Tiskikone sopisi hyvin pesukoneen paikalle. Miksi pyykkiä ei pestä tilavissa kylpyhuoneissa? A) Kylpyhuoneen täytyy olla ylellinen ja komea ja tietysti romanttinen ja. B) Pesukoneen tai pesutornin paikan vie bidé. Suihku pytyn vieressä on täällä mahdottomuus. Ystävämme Italiassa ilmoittivat ettei tude bidétä, vain suihku. Bidé tuotiin silti ja asennettiin paikalleen. Rouvan vaatimaa suihkua ei tahdottu millään laittaa vessanpytyn viereen. Kylpyhuoneiden lattioissa ei ole kaatoja eikä veden poistoa. Kun on aina tehty, ei voi mitenkään ajatella asiaa toisin. Rahasta ei ole kyse. Marmoria, keraamisia laattoja ja kivitasoja ei säästellä. Suomalaisiin kerrostaloihin tottunut jää ihmettelemään jo porraskäytävämme ylellisyyttä.
Täällä on määräys, että KAIKKIEN ovien on käännyttävä sisään päin. Lienee maanjäristysmääräys vaikka en millään ymmärrä mitä se auttaa. Pekka ja Riitta saivat tapella sitkeästi saadakseen Atalayan talonsa makuuhuoneen oven avautumaan ulkoterassille päin. Toisinpäin se otti sänkyyn kiinni. Linda Barin vessoissa ovi juuttuu helposti vessanpyttyyn kiinni. Et siis pääse sisään tai pytyltä pois, mikäli ilma on kosteampi ja ovi turpoaa hiukan. Usein puikahdellaan oudosti ties mistä.
Puiset ikkunaluukut ovat täällä harvinaisia. Kaikesta öljyämisestä huolimatta ne palavat harmaiksi ja haurastuvat ennen pitkää. Tilalle on kehitelty metalliset tai muoviset kaihtimet, jotka lasketaan ikkunoiden ja ovien eteen. Ikkunat ovat talon silmät. Kun ne suljetaan valkealla säleiköllä, kaupunki menettää kasvonsa. Yllättävän moni pitää ne enimmäkseen kiinni. Talvella torjutaan kylmää, kesällä kuumaa. Ihmiset asuvat huonosti valaistuissa ja "ikkunattomissa"tiloissa. Ilmeisesti sisällä ja kotona ollaan vähän. Meillä on ollut pari sadepäivää ja pari pilvistä tämän 47 päivän aikana. Uloshan täällä pyrkii kiitämään nopeasti vaika meillä luukut ovatkin auki iltaan saakka. Hetki auringon laskun jälkeenkin on ihailtava vanhan kaupungin lyhtyjä ja viimeisiä valoviiruja taivaalla. Meillä on yhä lähes kymmenen tunnin päivä. Tuntuu huurteiselle ajatella Suomen päivää...
Talvivaatteita paikalliset käyttävät jo nyt. Ulkomaalaisilla on usein yhä shortsit, sandaalit ja hihatonta yllä, portugalilaisella pitkät talvisaappaat, toppatakki, villaneule ja kaulaliina. Olemme jo oppineet sen olevan lähinnä sisätiloja varten. Lämmitys on heppoista. Takat syövät puuta, mutta antavat vähän lämpöä. Tehokkain laite on ilman kosteuden poistaja, jota tarvitaan varmaan jos joskun taas sataa. Seuraavaan kymmeneen päivään ei ole sellaista luvassa. Kesä jatkunee aina siihen asti kun lähdemme Lissaboniin ja Suomeen. Paluulentomme on Vantaalla 14.12 aamuyöstä 4.20. Omaisille tiedoksi: älkää soittako. Me aiomme nukkua ainakin puoleen päivään.
Hyvää ruokaa on taas osunut kohdalle. Restaurante A Forjan appelsiiniankka on ihan lyömätön. Yksi ankka kahdelle maksaa 9,50 €. Ruukussa ankan alla on herkullinen riisi. Tätä saa vain sunnuntaisin, mutta silloin paikka on tupaten täynnä paikallisia. Ovella pitää vaania jo puolen päivän aikaan.

Appelsiiniankkaa kahdelle ruukussa. Tosi namia. 

Itsenäisyyspäivääkin vietettiin. Ensin kotona kuohuviiniä ja linnan juhlat, sitten Seijalla shampanjaa, katkarapupastaa ja kiihkeä peli-ilta.

Tällä kertaa Jennin mekko ja tyyli kelpasi. Onneksi puvuissa oli edes yksi hirveä. Enimmäkseen tosi kaunista katseltavaa.

Kävimme myös kerran kuussa olevilla mustalaisten markkinoilla. Vastaan tuli kolme tuttua.

Vastaan tuli kaikenlaista muutakin.

Uusista ystävistämme Inkeri ja Meir osiuvat ensin kohdalle. Tapaamme Lagosissa tuttuja useammin kuin Keravalla.

Joku selitti haluaan asua Suomessa: "pidän vuodenajoista". Niin minäkin. Kun tämän vuoden helmikuun toisena tulimme Portugaliin, takana oli Suomen syksy ja talvi. Koimme kevään täällä. Moniin lehdettömiin puihin tulivat kukat ja lehdet. Toki ikivihreitä on enemmän kuin Suomessa. Palasimme vapuksi Keravalle. Lagosin sää oli silloin jo kesää meidän näkökulmastamme. Suomessa oli vielä lehdetöntä. Saimme toisen kevään ja kesän. Syksy kasasi kahisevia lehtiä kotikadullemme kun kannoimme matkalaukut autoon 4.11. Italiassa oli selvästi myös syksy tulossa. 15.11 palasimme Lagosiin, Portugaliin. Täällä kohtasimme neljä vuodenaikaa kerralla. Viikunat ja mantelit pudottelivat lehtiään, vaahteroidenkin kuivat, ruskeat lehdet (täällä ei ole ruskaa) kahisevat kun tuulee.

Luulin appelsiinien kukkivan keväällä. Täällä kasvit päättävät sään mukaan onko kevät vai syksy tai riitaantuvat
itsensä kanssa ja kaikki kerrallaan. Rakastan appelsiininkukkien tuoksua.

 Appelsiineila on kaikki kaudet. Monet puut kukkivat, mutta kantavat samalla vihreitä hedelmiä ja jonkin verran on kypsiäkin appelsiineja. Sateen myötä kesän polttamat maat ovat saaneet vähitellen samoja kukkia kuin keväällä. Hottentotinviikunat vasta alkavat elpyä. Runsaina pöheikköinä kaikkialla kukkineet malvat ovat tyystin hävinneet. Mustalaisten hevosten kylkiluut paistavat. On vielä vähän syötävää. Joulukuusia on putkahdellut kaikkialle. Aurakaariaan ja palmuun on laitettu valot, mutta useimmat kuuset ovat muovisia. Pukin reki on keskustassa täynnä lahjoja köyhille perheille. Mekin olemme tehneet viime päivät jouluostoksia. Osa vaatteista pakataan asunnon yläkaappiin odottamaan paluutamme. Huomenna on kampaajalla käynti. Suomeen pitää soittaa käytännön asioissa. Ensi viikolla on etsittävä talvisaappaat ja pipot. Me olemme jakautuneet kahden maan ja kahden todellisuuden välille. On jo kaksi kotikaupunkia, kaksi kotia. Maanantaina olemme jo Suomessa

Kuva on viime joululta. Markku oli sairaalassa ja koko perhe auttoi minua hakemaan kuusta, käymään kaupassa
ja matkustamaan joka päivä sairaalaan. Kuusi odotti koristeluaan kun lapset olivat koristamassa Markun huonetta
Peijaksessa. Mikä kultainen perhe. Me olemme onnekkaita ja odotamme kovasti tapaamista.

Sinikka

Liikenteessä falskaa

Tiistaina lähdimme Seijan ja Tiinan kanssa ajelulle Monchiqueen. Seija halusi näyttää meille Foian,  koko Algarven korkeimman paikan. Se on 902 metriä merenpinnasta. Merelle se hohtaa erityisen vihreän sävyisenä.  Kapteeni, Pedro da Silva, antoi pystyttää  muistomerkin sinne, koska oli vuoren huipun avulla pelastautunut myrskyltä.

Korkeimmaalla huipulla oli nuorten turistiryhmä, joka hurrasi äänekkäästi ja muodosti aaltoja voittajan elkein.

Tiina kuvaa, Seija ja Sinikka lukevat kapteenin muistomerkin tekstiä.

Algarven rantaviiva on jylhää nähtävää. Nyt paratiisiin on kuitenkin hiipimässä käärme, kun hallitus on myöntänyt yrityksille lupia öljyn ja kaasun etsintään myös Algarven syvän veden alueelta. Pienen hengähdystauon luonnonsuojelijoille ja ympäristöliikkeille on tuonut öljyn hinnan voimakas lasku. Öljy-yhtiöt ovat tulleet myös epävarmoiksi siitä, onko Portugalin vesistä  ja mantereelta löydettävissä riittävää esintymää porausten  ja tuotannon aloittamiseksi.





Kamppanjat poraushankkeita vastaan ovat käynnistyneet. On muun muassa perustettu Facebook-ryhmä (Oilgarve), joka maskeerasi aktivistinsa näyttäviin suojahaalareihin ja hengitysmaskeihin herättääkseen yleistä keskustelua porausten mielekkyydestä. Myös ASMAA-ryhmä (Algarven Surf annd Marine Activities Association) on vaatinut voimakkaasti julkista keskustelua. Heidän mielestään  niitä tahoja, joita hankkeet koskettavat, ei ole kuultu lainkaan.

Erityisesti autoilijoita koskettava kuuma keskustelun aihe on Algarvessa ollut tietullien poistaminen valtatie 22:lta. Asiaa ovat voimakaimmin ajaneet pienet vasemmistopuolueet. Tulli on parlamentin käsittelyssä. Perusteluina poistolle on esitetty, että tullien keräyskustannukset ovat kasvaneet suuremmiksi kuin niiden tuotto. Huono tuotto johtuu myös heikosta kannon organisoinnista. Ilmeisesti tullin maksulta on voinut helposti välttyä ja perintä ei ole ollut tehokasta kameravalvonnasta huolimatta. Lisäksi altatietä 22 ei juurikaan käytetä, vaan ajetaan vanhaa rinnakkaistietä EN 125.  Espanjalaisturistien määrissä on havaittu myös laskua ja turismitulojen on arvioitu laskeneen 20-30 miljoonaa euroa.
Kun liikennemäärät vanhalla EN 125 tiellä ovat kasvaneet voimakkaasti, seurauksena on ollut valtavia ruuhkia ja liikennekaaoksia kesäaikaan. Myös liikenneonnettomuudet ovat kasvaneet. Kuolemaan johtaneet onnettomuudet ovat nousseet 45 %:lla vuosina 2013 ja 2014.

Kuva on otettu 9.12. Huomaa bensan hinta. 95 on alle 1,3 €. Toivottavasti Suomessa 14.12 saa tankkiin ladata samalla hinnalla.

Näinkin myöhään talvella, joulukuun alussa Lagosissa tapaa espanjalaisia turistibusseja. Tosin talvi vastaa edelleen Suomen kesää, Espanjalaiset erottuvat katukuvasta helposti. He ovat hyvin pukeutuneita ja oman arvonsa tuntevia. Meneehän Espanjalla jo paremmin, paremmin ainakin kuin Portugalilla. Suomesta puhumattakaan.

Espanjalaisia turistibusseja keskustassa.

Markku

Vaarallinen maa

Meiltä kysellään onko Portugal ja nimen omaan Algarven maakunta turvallinen asua.
 Porsuja, portugalin suomalaisia, on alkanut suorastaan tulvehtia naapurikaupunkiin. Uuusmuuttajista huomattava osa on verosuunittelijoita. Heillä on siis hyvä syy uhmata vaaroja. Harkitseville muutama varoittava sana lienee paikallaan.

Musta kissa katolla ei ole harvinainen näky. Se on syytä ottaa vakavasti. Talon seinässä ei ole mitenkään peitelty maanjäristysten jättämiä halkeamia. Asumme mannerlaattojen rajalla. Viimeinen hirvittävä maanjäristys tapahtui 1755. Seuraavaa suurta odotellessa jokainen täällä asuva voi todistaa pientä tärinää silloin tällöin. Meidänkin uudehkon asuntomme sisäseinissä on ohutta halkeamaa siellä ja täällä.

Kauniit maisemat saavat turistin hurmaantumaan kamera kädessä. Tässäkin on 30m pudotusta sentin päässä varpaasta. Markku vaatii minulle valjaita. Pudonneita turisteja ja kalastajia on.

Lihomisen, viinankirojen (viinin), kolesteroolin, verenpaineen, sokeritaudin ja maksan poksahtamisen mahdollisuus vaanii aina.

Erityisesti miehiä vaanii myös kihti. Äyriäiset, pikkukalat, olut, nestehukka, lihapadat etc. saavat puriinit koholle ja pottuvarpaan polttava kipu ja turvotus invalidisoi paikalleen.

Viaton rantakävelijä voi vahingossa astua merisiilin päälle. Todella tuskallista ja myrkyllistä. Rohkelikko sen sijaan vetäisee siilin sisukset puukolla pikaruokana nassuunsa. Minun sisuni ei tähän riitä vielä.

Tyhmänrohkeille tietämättömille täällä on ihan oma osasto. Ihmettelimme pyöreää muovipussia rannalla. Tökimme sormella. Varpaani oli mittatikkuna vierellä mikäli tämä sittenkin olisi iso eläin. Katselin ruskeita siimoja sen kyljessä olettaen näkeväni levää. Kyseessä on meduusa, joka on yhä elossa. Siimoissa on myrkkyä. Niillä hän silpaisee uhrinsa hengiltä. Hilkulla oli, ettei tullut pikainen sairaalareissu. Paikallinen ohikulkija varoitti koskemasta.

Kalatiskin leopardipilkkuinen kala on mureena. En ole maistanut. Meressä sitä kannattaa varoa. Hän saatta terävillä hampaillaan maistaa sinua.

Kaikkeen on varauduttu. Rinteellä on liikennemerkki, joka kertoo tsunamin iskiessä kokoontumispaikan.
Edellinen tsunami pyyhkäisi koko Lagosin littanaksi. Nk. Lissabonin maanjäristys ja tsunami itse asiassa iski pahiten Algarven rannikolle. Wikipedia kertoo sen iskeneen Algarven kaupunkiin. Korjatkaa tieto. Kyseessä on koko Portugalin eteläosa, maakunta. Sellaista kaupunkia ei ole.

 Täällä on tavattomasti hienoja hiekkarantoja rinteiden alla. Jokaisen rantaan vievän portaikon edessä on varoitus. Pari vuotta sitten muutama kuoli vyörymän alle. Vaarasta piittaamatta menemme silti. Koko Portugalin jyrkkä rannikko lohkeilee mereen. Väliin kuuluu polskahdus kun pala rinnettä putoaa.

Pimahtamisen vaara on myös suuri. Jollei saa auringon pistosta, muuttuu muuten vain kahelimmaksi. Tässäkin entiseltä virkamieheltä on hävinnyt kaikki arvokkuus.

Ebolasta varoiteltiin jo viime vuonna. Sairaalassa on heille oma odotushuone. Afrikka on lähellä.


                 
On myös lupaavia ilmiöitä. Lapsille myydään "lääkärit ilman rajoja" nukkeja. Terveempi roolimalli kuin Barbi.
Kotimme oven lukko on kuin kassakaapissa. Oven lukko ja saranapuolelle tulee lukitessa neljä miehen peukalon paksuista rautatankoa kymmenen senttiä karmin sisään. Alhaalla on lisäksi ovikoodi. Meille ei murtauduta.
Arkajalat älköön vaivautuko. Köyhyyttä pelkäävät varakkuuseläkeläiset voivat löytää vaikka Floridasta paljon paremman paikan.

Sinikka

Herkuttelua ja seuraelämää

On helppo istahtaa koneen ääreen kun keittiössä lounasta valmistaa oma kokki. Olemme jälleen nautinnolla pysyneet omien patojemme äärellä. Vain muutama ravintolalounas ja kyläily. Markku on enimmäkseen ollut somelier, apukokki ja oiva kylmäkkö. Luottavaisesti poistun valtaistuimeltani tänään.

Suomessa velloi jokin aika sitten keskustelu pizzojen hinnoista. Poliisi tutki paikkoja joissa niitä myytiin viiden euron hintaan. Täällä siihen hintaan saa vielä oluen tai muun juoman.
Laskin meidän ruokamme hintaa täällä Lagosissa. Kotiruokamme sisältää paljon vihanneksia, aina salaatin ja usein tuoretta kalaa, tuoretta leipää ja lasin viiniäkin mikäli se sopii hyvin ruokaan. Päivässä kahden hengen ruokaan kuluu n.10 €, harvoin enemmän. Teen herkkuruuan kahdelle helposti 5€ hintaan. Portugalin hintataso ei juurikaan ole noussut, Suomen on laskenut, joten voitamme täällä enää n.60% kustannuksissa. Toki edelleen on aivan samaakin hintaa kuin Suomessa, mutta esim liha tai viini ovat aivan eri kategoriassa. Peruna on aika kalista, mutta miksi söisi Portugalissa perunaa!

Kohtaamme ilmiöitä, joita ei voi kuvitella Suomessa. Viineistä on supertarjouksia tai osta kolme, maksa kaksi. Normaali hyvä arkiviinimme Alandra on laatikkoviininä (3 litraa/eli neljä pulloa) 7,49 €. Vastaavaa viiniä Suomessa ei saa alle 30 € laatikko. Ylipäätään pehmeät portugalilaiset viinit ovat tavattoman hyviä.
Viinin ja oluen halpa hinta ei kuitenkaan saa kahviloita ja terasseja täyttymään ihmisistä, jotka eivät tunne rajojaan. En ole huomannut yhtään humalaista missään.

Tänään on täysikuu. Me valmistaudumme siihen menemällä auringonlaskun aikaan meren rantaan odottamaan kun kuu nousee suurena ja punaisena merestä. Jääkaapissa on jäähtymässä kuivaa kuohuviiniä. Pakkaamme sampanjalasit reppuun. Mukaan tulee rapeita pikkuisia juustolla maustettuja leipiä, kylmäsavulohta, tryffelillä maustettua pastasalaattia ja valkosuklaata. Kun kuu on noussut korkeammalle, kapuamme sen valossa viinin voimalla kaupunginmuurin pohjoiseen torniin. Sieltä on upea näköala kaupunkiin ja merelle. On yhä melko lämmin. Me teemme juhlan itsellemme kun löytyy syy.

On inspiroivaa vaihtaa maata moneen kertaan vuodessa. Kauppojen erilainen tarjonta ja uusi ruokakulttuuri antaa intoa kokeilla vaikka ihan kaikkeen ei heti totukaan. Sian pää lihatiskissä huvittaa yhä.

Kun ensimmäisen kerran kohtasin possuvauvan liha-altaassa, olin todella hämmentynyt. Leitao on täällä pakollinen juhlaherkku. Vartaassa paahdetaan pikkupossuja, joita myydään kaupassa palioteltuina. Hyvää vastapaistettuna, mutta usein liian kuivaa lihatiskiltä ostettuna. Vierastan edelleen myös nyljettyjä kokonaisia jäniksiä. Nippu niitä näkyi tänään kaupassa. 

Ainoa ravintola, jossa olemme toistuvasti käyneet, on ystävämme Joaon rantabaari Linda. Reipas kävely rantaviivassa kruunautuu mainiolla simpukkakeitolla clamsoup ( 4,50 €) tai ranskalaisella sipulikeitolla (3,50 €). Emme juurikaan juo olutta, mutta pitkän lenkin jälkeen pieni lasi menee joskus palan painikkeena.

Markku löysi aivan oivia lihaisia makkaroita Lidlistä. Pastasalaattia kaveriksi ja vieraaltamme jäänyt olut seuraksi. Ei ihan tyypillistä syötäväämme, mutta ruuan terveellisyyteenkään ei ole hyvä sairastua. Markku ottaa yleensä sinapin makkaralla. Viereisen lautasen sinappikakkara on minun, siis makkaraa sinapilla tai ilman.

Isän päivää juhlittiin tournedos pihvin ja duchesse perunoiden voimalla. Kakku on cremé brûlé. Viini Chamine punaviini. Neljän pojan ja kahdeksan lapsenlapsen isä ja iso-isä ansaitsee juhlan vaikka ei olekaan minun lasteni isä. Bonuslapsia hänellä on kolme ja kaksi lapsenlasta lisää sitä tietä.

 Hetki kuvan ottamisen jälkeen kuului mahtava räjähdys, kuin lasikaappi olisi kaatunut ja sata lasia särkynyt. Osaan juhlistaa! Kaasuhellamme päälle voi laskea valkean kannen. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että se on lasia. Uunin vieressä ei ollut pellille kunnon laskutilaa, joten napsautin liekin kaasusta pois, laskin kannen ja laitoin kuuman uunipellin tasolle. Kiire automatisoi toimeni. Käänsin liekin kiinni kuten sähköhellassa. Se jäikin näkymättömänä pienimmälle säädölle, mutta päälle. Kesti jonkin aikaa ennen kuin lasi räjähti. Lounas syötiin rauhassa ja sitten imuroitiin ja siivottiin tunti. Onneksi kumpikaan meistä ei osunut lentävän lasin tielle. Vuokraisäntämme ovat hankkimassa uutta lasia, mutta minä en enää laske sitä alas. Siirtelin tavaroita keittiössä saadakseni laskutilan hellan viereen.

Saimme mieluisan vieraan kun Pekka tuli Palazzosta, Italiasta myymään autoaan ja hoitamaan muita asioita.Viimeisenä iltanaan meillä, hän laittoi pystyyn kokkikurssin. Kaikilla maailman merillä purjehtinut merikarhu ja entinen kalastaja osaa meren herkut. Hän käväisi kaupassa ja tuli kahden kassin kanssa takaisin. Sieltä hän lastasi pöydälle kaksi pussia erilaisia simpukoita, mustekaloja, öljyä, chilikastiketta, suuria katkarapuja etc. Alkuun kaadettiin laseihin valkoviiniä kokkauksen inspiraatioksi. Seuraavaksi pesuallas täytettiin vedellä ja pari kiloa simpukoita veteen, johon lisättiin vehnäjauhoa. Simpukat syleksivät hiekat pois jauhon vaikutuksesta!

Seuraavaksi paljon öljyä paistokasariin, sekaan pilkottua valkosipulia, hakattua korianteria ja lehtipersiljaa. Mitkä tuoksut ilmassa jo nyt. Sweet chiliä ei ollut, joten Pekka kokkasi sen lapioimalla aimo annoksen ruskeaa sokeria chilikastikkeeseen, öljyyn, suolaan ja rouhittuun mustaan pippuriin. Ravut kuumaan öljyyn, samoin muut ainekset. Kansi päälle ja ravistellaan tasaisin välein. Alle kymmenen minuuttia kului. Hummeriin tarvitaan tasan 12 min tähdensi kokki. Ylipäätään mitään muuta meren elävää ei kannata pitää yli kymmentä minuuttia ellei halua syödä kumia.

Puhdistetut mustekalat leikattiin renkaiksi, lonkeropäät paistetaan sellaisinaan. Öljy, valkosipuli ja suola. Hiukan taisi mennä valkoviiniäkin pataan. Loput renkaat leivitettiin vehnäjauhossa ja paistettiin näiden jälkeen.

Viimeiseksi tulivat simpukat. Öljyä, valkosipulia, valkoviiniä, suolaa, korianteria ja persiljaa. Aluksi poimitaan pois ne jotka ovat kuolleet eli valmiiksi auki. Muutama minuutti hyrskytellään kannnen alla liemessä ja valmista tulee. Sanomattakin on selvää, ettei koko simpukkamäärä enää uponnut meihin puhumattakaan salaatista. Hyvää oli.

Pekka toi tuliaisiksi tyypillisen italialaisen 5 litran viinipullon, jonka kumosimme loppuun yhteistuumin viimeisenä iltana. Pohdimme Suomen vaikeaa tilannetta. Oli ilta jolloin pääministeri uhkasi erolla. Italialainen viini Portugalissa nautittuna tuo tuloksia kun seurueessa on entinen valtiovarainministeriön virkamies, insinööri, joka möi yrityksensä lähteäkseen purjehtimaan maailman ympäri ja taiteilija. Me keksimme ratkaisun: Suomi liittyy takaisin Ruotsiin. Minut nimitettiin välittömästi siirtymähallituksen pääministeriksi. Pekka sai Italian konsulin tehtävän ja Markusta tuli tuuliministeri. Aamulla kysyin Erkki Tuomiojaa ulkoministeriksi. Hän peukutti välittömästi.
Olisin vaatinut kansanäänestyksen ja heti siirtymän jälkeen eronnut sillä ehdolla, että saan Serafim ritarikunnan mitalin, tiaran ja pysyvän pöydän siirtymähallitukselle Nobelpäivällisillä.
Sipilä perui puheensa. Me odotamme seuraavaa perumista.

Maalaisten tori on joka lauantai korttelin päässä nykyisestä asunnostamme. Samaa runsautta ei tietenkään ole nyt kuin oli keväällä, mutta on mukava ostaa suoraan tuottajilta. Lauantaiaamuisin torille tuodut kukot herättävät meidät kiekumalla urhan aikaisin ja ahkerasti.

Yksi perinneaskarrus on tehdä kukkia viikunoista ja manteleista. En ole ostanut.

Kaikkiin juhliin näyttää kuuluvan myös tämä käsityö: marsipaanipallerot uskomattomin koristein. Ehkä näitä tuliaisiksi kotiin...

Hyviä oliiveja ei löydä helposti. Tällä tädillä on parhaat. Täällä maistellaan ennen kuin ostetaan. Saimme uutisen 22.11. Palazzosta. Oliivisato on korjattu ja puristettu. Yhdeksänkymmentä litraa omaa oliiviöljyä! Onneksi olkoon työmyyrät. Kuvissa näkyi jo purkeissa vihreitä oliiveja. Saimme jo täällä Pekalta oliivireseptejä. Kaupunkilaiselle on ihme kun saa oman maan satoa. Oliiveihin Italiassa suhtaudutaan pyhällä hartaudella. Yhä vain muistelemme Giovinazzon oliivien kampaamista kaksi vuotta sitten. Joko te teitte sen tänä vuonna Pauliina? Paljon terveisiä vanhalle isännälle. 

Meren herkkuja on tehty nyt aika ahkerasti. Näissä painottuu sitruuna enemmän kuin chili, mutta sitäkin on. NAMI. Vierainamme on ollut mm entinen naapurini Kaarina Kortelainen miesystävineen. Himogolfaajat asuvat kerrostalossa naapurikaupungissa. Kaarinan kanssa muistelimme hulvattoman hauskaa aikaa Haavikkopolulla Keravalla kun lapsemme olivat pieniä. Aikaa on kulunut. Taisimme muuttaa sinne 1988.

Varsin usein ostamme pari annoskalaa. Tässä robalo (meri bassi) italialaisten gnoccien kera. Dourada eli kultaotsa-ahven on vielä maukkaampi. Kumpaakin näistä viljellään. Merestä vapaana pyydetyt ovat isompia ja puolta kalliimpia. 

Seija Hannuksela tuli useita viikkoja meidän jälkeemme. Tällä kertaa taitaa olla kahdeksastoista vuosi. Saimme kutsun Seijan ja Jaakon jokseenkin perinteiselle lounaalle. Tässä emäntä tarjoilee jo kahvia ja jälkiruokaa. Kaikki vieraat olivat meille ennestään tuttuja. Olemme muuttuneet uusista vakituisiksi. Seija on suomalaisten ilopilleri, hyväntahtoinen, reipas, avulias ja tavattoman hyväkuntoinen. Kiitos Raposeiran matkasta.

Suomalaiset laittavat nettiin pikkujoulukuvia ja piparien leipomista. Hyvä tavaton. Otin tämän kuvan eilen illalla 25.11. Vielä auringon laskettuakin terassien päivänvarjot odottavat ruokailijoita ulos. Sää muistuttaa Suomen elokuuta (kun se on aurinkoinen ja hyvä). Yhä me kuljemme kesävaatteissa.

Ravintoloita on joka lähtöön. Etualalla terassilla saa reilun 5 € hintaan lounaan. Perjantaisin paikka on täysi fado esitysten tähden. Pöytä on varattava viikkoa ennen. Monilla on Micelinin suositus, joskaan tähtiluokitusta ei taida olla kellään. Todella hyvin syö kohtuuhinnalla. Raskasta, kuivaa ja rasvaista ruokaa saa myös, jos valitsee väärin. Usein annoskoko on liian suuri. Yksi annos ja kaksi lautasta on silloin ratkaisu.

Täällä tehdään itse jäätelöt niin kuin Italiassa. Ei halpaa, mutta hyvää. Vielä ei ole aika lopettaa jäätelötiskejä. Onkohan jouluna?

Sinikka