Taivaalla on toppatakki

Tänään taivaalla oli Markun mukaan toppatakki, kuten kaikilla Portugalilaisillakin jo alkaa olla. Kesäsäätä suomalaisittain.

Aamukävelyn sävähdyttävimpiä hetkiä oli tämä tuijottava meduusa (n. 50 cm), joka katseli meitä odotellessaan pelastavaa nousuvettä.

Aamulla, ennen kuin vuorovesi oli kokonaan haukannut tasaisen rannan, kiirehdimme aurinkoiselle vaelluksellemme pitkin Meia Praiaa. Takkia ei tarvittu vaikka Atlantin voima ryskikin rantaan. Hiekka teki vaahtoa ja surffarit saivat jo olla varuillaan.

Lokki Joonatan on siirtymässä toisen todellisuuteen. Lieneekö hukkuneen me-
rimiehen sielu. Tarviiko sen aina olla albatrossi?

 Mieli tasaantuu meren äänessä ja smaragdin väreissä, kulkee kuin onnellisessa unessa. Taivaalla on toppatakki, sanoi Markku. Hänestä on taas tullut runollinen. Maltamme silti luopua tästä hetkeksi. Joulu on paras Suomessa.



Toisessa maassa on aina toisin. Osa asioista ihastuttaa, joistakin voi ottaa oppia. Muutamissa asioissa koko Etelä-Euroopan ratkaisut tuntuvat hankalille, jopa suorastaan järjettömille pohjoismaisen silmin.
Portugalissa muotoilu, arkkitehtuuri ja sisustus-suunittelu menee romantiikka ja historia edellä. Kaikessa on se pakollinen kiemura vaikka lopputulos olisi suorastaan käyttökelvoton. Funktionalistit, mm Alvar Aalto ja Artek puhdistivat turhat mutkat vähiin. Kaikella piti olla tarkoitus. Kiitän naisena työtehoseuran ja Marttojen tutkimusta ja valistustyötä. Täkäläinen muovikauha on hutera ja epäergonominen, paistinlasta samoin. Haarukoissa, veitsissä ja useimmissa astioissa on liikaa materiaalia ja ne tuntuvat epämukaville syöjästä. Kauniita kyllä.Täällä nykyinen keittiöni on sievä ja kohtuullisen käytännöllinen, mutta portugalilaisten rakennusmääräysten tähden yletyn yläkaapeissa vain alimmalle hyllylle. Varpaillaan ja pudottamisriskillä seuraavankin etuosaan. Kulmahylly on laitettu kokonaan ulottumattomiini. Lasisesta kaasuhellankatelevystä kerroimme jo. Kuivauskaapin tilalla on ikkuna, mistä pidän, mutta tiskin kuivaustelineen suunittelu on jokseenkin niin pihalla kuin voi olla. Kertaakaan se ei ole kokonaan kaatunut, mutta tipalla on.

Kiemurat edellä tässä kuivaustelineessä. Hyvin tyypillistä tässä maassa.

Bideelle suomalaiset ovat löytäneet useita käyttöjä. Maalaustelan säilytys ja pesu, jalkakylpy ja muistan kuulleeni
Valtionvarainministeriön korkeasta virkamiehestä, joka Pariisissa käytti tätä laitosta oluen jäähdyttämiseen. Tunnen
todistajia. Paikka oli Royal Alma Hotelli, missä me kaksi myöhemmin kihlauduimme shampanjakylvyssä tasan 11 vuotta sitten.

Täkäläiseen tyyliin pyykki pestään keittiössä. Tiskikone sopisi hyvin pesukoneen paikalle. Miksi pyykkiä ei pestä tilavissa kylpyhuoneissa? A) Kylpyhuoneen täytyy olla ylellinen ja komea ja tietysti romanttinen ja. B) Pesukoneen tai pesutornin paikan vie bidé. Suihku pytyn vieressä on täällä mahdottomuus. Ystävämme Italiassa ilmoittivat ettei tude bidétä, vain suihku. Bidé tuotiin silti ja asennettiin paikalleen. Rouvan vaatimaa suihkua ei tahdottu millään laittaa vessanpytyn viereen. Kylpyhuoneiden lattioissa ei ole kaatoja eikä veden poistoa. Kun on aina tehty, ei voi mitenkään ajatella asiaa toisin. Rahasta ei ole kyse. Marmoria, keraamisia laattoja ja kivitasoja ei säästellä. Suomalaisiin kerrostaloihin tottunut jää ihmettelemään jo porraskäytävämme ylellisyyttä.
Täällä on määräys, että KAIKKIEN ovien on käännyttävä sisään päin. Lienee maanjäristysmääräys vaikka en millään ymmärrä mitä se auttaa. Pekka ja Riitta saivat tapella sitkeästi saadakseen Atalayan talonsa makuuhuoneen oven avautumaan ulkoterassille päin. Toisinpäin se otti sänkyyn kiinni. Linda Barin vessoissa ovi juuttuu helposti vessanpyttyyn kiinni. Et siis pääse sisään tai pytyltä pois, mikäli ilma on kosteampi ja ovi turpoaa hiukan. Usein puikahdellaan oudosti ties mistä.
Puiset ikkunaluukut ovat täällä harvinaisia. Kaikesta öljyämisestä huolimatta ne palavat harmaiksi ja haurastuvat ennen pitkää. Tilalle on kehitelty metalliset tai muoviset kaihtimet, jotka lasketaan ikkunoiden ja ovien eteen. Ikkunat ovat talon silmät. Kun ne suljetaan valkealla säleiköllä, kaupunki menettää kasvonsa. Yllättävän moni pitää ne enimmäkseen kiinni. Talvella torjutaan kylmää, kesällä kuumaa. Ihmiset asuvat huonosti valaistuissa ja "ikkunattomissa"tiloissa. Ilmeisesti sisällä ja kotona ollaan vähän. Meillä on ollut pari sadepäivää ja pari pilvistä tämän 47 päivän aikana. Uloshan täällä pyrkii kiitämään nopeasti vaika meillä luukut ovatkin auki iltaan saakka. Hetki auringon laskun jälkeenkin on ihailtava vanhan kaupungin lyhtyjä ja viimeisiä valoviiruja taivaalla. Meillä on yhä lähes kymmenen tunnin päivä. Tuntuu huurteiselle ajatella Suomen päivää...
Talvivaatteita paikalliset käyttävät jo nyt. Ulkomaalaisilla on usein yhä shortsit, sandaalit ja hihatonta yllä, portugalilaisella pitkät talvisaappaat, toppatakki, villaneule ja kaulaliina. Olemme jo oppineet sen olevan lähinnä sisätiloja varten. Lämmitys on heppoista. Takat syövät puuta, mutta antavat vähän lämpöä. Tehokkain laite on ilman kosteuden poistaja, jota tarvitaan varmaan jos joskun taas sataa. Seuraavaan kymmeneen päivään ei ole sellaista luvassa. Kesä jatkunee aina siihen asti kun lähdemme Lissaboniin ja Suomeen. Paluulentomme on Vantaalla 14.12 aamuyöstä 4.20. Omaisille tiedoksi: älkää soittako. Me aiomme nukkua ainakin puoleen päivään.
Hyvää ruokaa on taas osunut kohdalle. Restaurante A Forjan appelsiiniankka on ihan lyömätön. Yksi ankka kahdelle maksaa 9,50 €. Ruukussa ankan alla on herkullinen riisi. Tätä saa vain sunnuntaisin, mutta silloin paikka on tupaten täynnä paikallisia. Ovella pitää vaania jo puolen päivän aikaan.

Appelsiiniankkaa kahdelle ruukussa. Tosi namia. 

Itsenäisyyspäivääkin vietettiin. Ensin kotona kuohuviiniä ja linnan juhlat, sitten Seijalla shampanjaa, katkarapupastaa ja kiihkeä peli-ilta.

Tällä kertaa Jennin mekko ja tyyli kelpasi. Onneksi puvuissa oli edes yksi hirveä. Enimmäkseen tosi kaunista katseltavaa.

Kävimme myös kerran kuussa olevilla mustalaisten markkinoilla. Vastaan tuli kolme tuttua.

Vastaan tuli kaikenlaista muutakin.

Uusista ystävistämme Inkeri ja Meir osiuvat ensin kohdalle. Tapaamme Lagosissa tuttuja useammin kuin Keravalla.

Joku selitti haluaan asua Suomessa: "pidän vuodenajoista". Niin minäkin. Kun tämän vuoden helmikuun toisena tulimme Portugaliin, takana oli Suomen syksy ja talvi. Koimme kevään täällä. Moniin lehdettömiin puihin tulivat kukat ja lehdet. Toki ikivihreitä on enemmän kuin Suomessa. Palasimme vapuksi Keravalle. Lagosin sää oli silloin jo kesää meidän näkökulmastamme. Suomessa oli vielä lehdetöntä. Saimme toisen kevään ja kesän. Syksy kasasi kahisevia lehtiä kotikadullemme kun kannoimme matkalaukut autoon 4.11. Italiassa oli selvästi myös syksy tulossa. 15.11 palasimme Lagosiin, Portugaliin. Täällä kohtasimme neljä vuodenaikaa kerralla. Viikunat ja mantelit pudottelivat lehtiään, vaahteroidenkin kuivat, ruskeat lehdet (täällä ei ole ruskaa) kahisevat kun tuulee.

Luulin appelsiinien kukkivan keväällä. Täällä kasvit päättävät sään mukaan onko kevät vai syksy tai riitaantuvat
itsensä kanssa ja kaikki kerrallaan. Rakastan appelsiininkukkien tuoksua.

 Appelsiineila on kaikki kaudet. Monet puut kukkivat, mutta kantavat samalla vihreitä hedelmiä ja jonkin verran on kypsiäkin appelsiineja. Sateen myötä kesän polttamat maat ovat saaneet vähitellen samoja kukkia kuin keväällä. Hottentotinviikunat vasta alkavat elpyä. Runsaina pöheikköinä kaikkialla kukkineet malvat ovat tyystin hävinneet. Mustalaisten hevosten kylkiluut paistavat. On vielä vähän syötävää. Joulukuusia on putkahdellut kaikkialle. Aurakaariaan ja palmuun on laitettu valot, mutta useimmat kuuset ovat muovisia. Pukin reki on keskustassa täynnä lahjoja köyhille perheille. Mekin olemme tehneet viime päivät jouluostoksia. Osa vaatteista pakataan asunnon yläkaappiin odottamaan paluutamme. Huomenna on kampaajalla käynti. Suomeen pitää soittaa käytännön asioissa. Ensi viikolla on etsittävä talvisaappaat ja pipot. Me olemme jakautuneet kahden maan ja kahden todellisuuden välille. On jo kaksi kotikaupunkia, kaksi kotia. Maanantaina olemme jo Suomessa

Kuva on viime joululta. Markku oli sairaalassa ja koko perhe auttoi minua hakemaan kuusta, käymään kaupassa
ja matkustamaan joka päivä sairaalaan. Kuusi odotti koristeluaan kun lapset olivat koristamassa Markun huonetta
Peijaksessa. Mikä kultainen perhe. Me olemme onnekkaita ja odotamme kovasti tapaamista.

Sinikka