Herkuttelua ja seuraelämää

On helppo istahtaa koneen ääreen kun keittiössä lounasta valmistaa oma kokki. Olemme jälleen nautinnolla pysyneet omien patojemme äärellä. Vain muutama ravintolalounas ja kyläily. Markku on enimmäkseen ollut somelier, apukokki ja oiva kylmäkkö. Luottavaisesti poistun valtaistuimeltani tänään.

Suomessa velloi jokin aika sitten keskustelu pizzojen hinnoista. Poliisi tutki paikkoja joissa niitä myytiin viiden euron hintaan. Täällä siihen hintaan saa vielä oluen tai muun juoman.
Laskin meidän ruokamme hintaa täällä Lagosissa. Kotiruokamme sisältää paljon vihanneksia, aina salaatin ja usein tuoretta kalaa, tuoretta leipää ja lasin viiniäkin mikäli se sopii hyvin ruokaan. Päivässä kahden hengen ruokaan kuluu n.10 €, harvoin enemmän. Teen herkkuruuan kahdelle helposti 5€ hintaan. Portugalin hintataso ei juurikaan ole noussut, Suomen on laskenut, joten voitamme täällä enää n.60% kustannuksissa. Toki edelleen on aivan samaakin hintaa kuin Suomessa, mutta esim liha tai viini ovat aivan eri kategoriassa. Peruna on aika kalista, mutta miksi söisi Portugalissa perunaa!

Kohtaamme ilmiöitä, joita ei voi kuvitella Suomessa. Viineistä on supertarjouksia tai osta kolme, maksa kaksi. Normaali hyvä arkiviinimme Alandra on laatikkoviininä (3 litraa/eli neljä pulloa) 7,49 €. Vastaavaa viiniä Suomessa ei saa alle 30 € laatikko. Ylipäätään pehmeät portugalilaiset viinit ovat tavattoman hyviä.
Viinin ja oluen halpa hinta ei kuitenkaan saa kahviloita ja terasseja täyttymään ihmisistä, jotka eivät tunne rajojaan. En ole huomannut yhtään humalaista missään.

Tänään on täysikuu. Me valmistaudumme siihen menemällä auringonlaskun aikaan meren rantaan odottamaan kun kuu nousee suurena ja punaisena merestä. Jääkaapissa on jäähtymässä kuivaa kuohuviiniä. Pakkaamme sampanjalasit reppuun. Mukaan tulee rapeita pikkuisia juustolla maustettuja leipiä, kylmäsavulohta, tryffelillä maustettua pastasalaattia ja valkosuklaata. Kun kuu on noussut korkeammalle, kapuamme sen valossa viinin voimalla kaupunginmuurin pohjoiseen torniin. Sieltä on upea näköala kaupunkiin ja merelle. On yhä melko lämmin. Me teemme juhlan itsellemme kun löytyy syy.

On inspiroivaa vaihtaa maata moneen kertaan vuodessa. Kauppojen erilainen tarjonta ja uusi ruokakulttuuri antaa intoa kokeilla vaikka ihan kaikkeen ei heti totukaan. Sian pää lihatiskissä huvittaa yhä.

Kun ensimmäisen kerran kohtasin possuvauvan liha-altaassa, olin todella hämmentynyt. Leitao on täällä pakollinen juhlaherkku. Vartaassa paahdetaan pikkupossuja, joita myydään kaupassa palioteltuina. Hyvää vastapaistettuna, mutta usein liian kuivaa lihatiskiltä ostettuna. Vierastan edelleen myös nyljettyjä kokonaisia jäniksiä. Nippu niitä näkyi tänään kaupassa. 

Ainoa ravintola, jossa olemme toistuvasti käyneet, on ystävämme Joaon rantabaari Linda. Reipas kävely rantaviivassa kruunautuu mainiolla simpukkakeitolla clamsoup ( 4,50 €) tai ranskalaisella sipulikeitolla (3,50 €). Emme juurikaan juo olutta, mutta pitkän lenkin jälkeen pieni lasi menee joskus palan painikkeena.

Markku löysi aivan oivia lihaisia makkaroita Lidlistä. Pastasalaattia kaveriksi ja vieraaltamme jäänyt olut seuraksi. Ei ihan tyypillistä syötäväämme, mutta ruuan terveellisyyteenkään ei ole hyvä sairastua. Markku ottaa yleensä sinapin makkaralla. Viereisen lautasen sinappikakkara on minun, siis makkaraa sinapilla tai ilman.

Isän päivää juhlittiin tournedos pihvin ja duchesse perunoiden voimalla. Kakku on cremé brûlé. Viini Chamine punaviini. Neljän pojan ja kahdeksan lapsenlapsen isä ja iso-isä ansaitsee juhlan vaikka ei olekaan minun lasteni isä. Bonuslapsia hänellä on kolme ja kaksi lapsenlasta lisää sitä tietä.

 Hetki kuvan ottamisen jälkeen kuului mahtava räjähdys, kuin lasikaappi olisi kaatunut ja sata lasia särkynyt. Osaan juhlistaa! Kaasuhellamme päälle voi laskea valkean kannen. Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että se on lasia. Uunin vieressä ei ollut pellille kunnon laskutilaa, joten napsautin liekin kaasusta pois, laskin kannen ja laitoin kuuman uunipellin tasolle. Kiire automatisoi toimeni. Käänsin liekin kiinni kuten sähköhellassa. Se jäikin näkymättömänä pienimmälle säädölle, mutta päälle. Kesti jonkin aikaa ennen kuin lasi räjähti. Lounas syötiin rauhassa ja sitten imuroitiin ja siivottiin tunti. Onneksi kumpikaan meistä ei osunut lentävän lasin tielle. Vuokraisäntämme ovat hankkimassa uutta lasia, mutta minä en enää laske sitä alas. Siirtelin tavaroita keittiössä saadakseni laskutilan hellan viereen.

Saimme mieluisan vieraan kun Pekka tuli Palazzosta, Italiasta myymään autoaan ja hoitamaan muita asioita.Viimeisenä iltanaan meillä, hän laittoi pystyyn kokkikurssin. Kaikilla maailman merillä purjehtinut merikarhu ja entinen kalastaja osaa meren herkut. Hän käväisi kaupassa ja tuli kahden kassin kanssa takaisin. Sieltä hän lastasi pöydälle kaksi pussia erilaisia simpukoita, mustekaloja, öljyä, chilikastiketta, suuria katkarapuja etc. Alkuun kaadettiin laseihin valkoviiniä kokkauksen inspiraatioksi. Seuraavaksi pesuallas täytettiin vedellä ja pari kiloa simpukoita veteen, johon lisättiin vehnäjauhoa. Simpukat syleksivät hiekat pois jauhon vaikutuksesta!

Seuraavaksi paljon öljyä paistokasariin, sekaan pilkottua valkosipulia, hakattua korianteria ja lehtipersiljaa. Mitkä tuoksut ilmassa jo nyt. Sweet chiliä ei ollut, joten Pekka kokkasi sen lapioimalla aimo annoksen ruskeaa sokeria chilikastikkeeseen, öljyyn, suolaan ja rouhittuun mustaan pippuriin. Ravut kuumaan öljyyn, samoin muut ainekset. Kansi päälle ja ravistellaan tasaisin välein. Alle kymmenen minuuttia kului. Hummeriin tarvitaan tasan 12 min tähdensi kokki. Ylipäätään mitään muuta meren elävää ei kannata pitää yli kymmentä minuuttia ellei halua syödä kumia.

Puhdistetut mustekalat leikattiin renkaiksi, lonkeropäät paistetaan sellaisinaan. Öljy, valkosipuli ja suola. Hiukan taisi mennä valkoviiniäkin pataan. Loput renkaat leivitettiin vehnäjauhossa ja paistettiin näiden jälkeen.

Viimeiseksi tulivat simpukat. Öljyä, valkosipulia, valkoviiniä, suolaa, korianteria ja persiljaa. Aluksi poimitaan pois ne jotka ovat kuolleet eli valmiiksi auki. Muutama minuutti hyrskytellään kannnen alla liemessä ja valmista tulee. Sanomattakin on selvää, ettei koko simpukkamäärä enää uponnut meihin puhumattakaan salaatista. Hyvää oli.

Pekka toi tuliaisiksi tyypillisen italialaisen 5 litran viinipullon, jonka kumosimme loppuun yhteistuumin viimeisenä iltana. Pohdimme Suomen vaikeaa tilannetta. Oli ilta jolloin pääministeri uhkasi erolla. Italialainen viini Portugalissa nautittuna tuo tuloksia kun seurueessa on entinen valtiovarainministeriön virkamies, insinööri, joka möi yrityksensä lähteäkseen purjehtimaan maailman ympäri ja taiteilija. Me keksimme ratkaisun: Suomi liittyy takaisin Ruotsiin. Minut nimitettiin välittömästi siirtymähallituksen pääministeriksi. Pekka sai Italian konsulin tehtävän ja Markusta tuli tuuliministeri. Aamulla kysyin Erkki Tuomiojaa ulkoministeriksi. Hän peukutti välittömästi.
Olisin vaatinut kansanäänestyksen ja heti siirtymän jälkeen eronnut sillä ehdolla, että saan Serafim ritarikunnan mitalin, tiaran ja pysyvän pöydän siirtymähallitukselle Nobelpäivällisillä.
Sipilä perui puheensa. Me odotamme seuraavaa perumista.

Maalaisten tori on joka lauantai korttelin päässä nykyisestä asunnostamme. Samaa runsautta ei tietenkään ole nyt kuin oli keväällä, mutta on mukava ostaa suoraan tuottajilta. Lauantaiaamuisin torille tuodut kukot herättävät meidät kiekumalla urhan aikaisin ja ahkerasti.

Yksi perinneaskarrus on tehdä kukkia viikunoista ja manteleista. En ole ostanut.

Kaikkiin juhliin näyttää kuuluvan myös tämä käsityö: marsipaanipallerot uskomattomin koristein. Ehkä näitä tuliaisiksi kotiin...

Hyviä oliiveja ei löydä helposti. Tällä tädillä on parhaat. Täällä maistellaan ennen kuin ostetaan. Saimme uutisen 22.11. Palazzosta. Oliivisato on korjattu ja puristettu. Yhdeksänkymmentä litraa omaa oliiviöljyä! Onneksi olkoon työmyyrät. Kuvissa näkyi jo purkeissa vihreitä oliiveja. Saimme jo täällä Pekalta oliivireseptejä. Kaupunkilaiselle on ihme kun saa oman maan satoa. Oliiveihin Italiassa suhtaudutaan pyhällä hartaudella. Yhä vain muistelemme Giovinazzon oliivien kampaamista kaksi vuotta sitten. Joko te teitte sen tänä vuonna Pauliina? Paljon terveisiä vanhalle isännälle. 

Meren herkkuja on tehty nyt aika ahkerasti. Näissä painottuu sitruuna enemmän kuin chili, mutta sitäkin on. NAMI. Vierainamme on ollut mm entinen naapurini Kaarina Kortelainen miesystävineen. Himogolfaajat asuvat kerrostalossa naapurikaupungissa. Kaarinan kanssa muistelimme hulvattoman hauskaa aikaa Haavikkopolulla Keravalla kun lapsemme olivat pieniä. Aikaa on kulunut. Taisimme muuttaa sinne 1988.

Varsin usein ostamme pari annoskalaa. Tässä robalo (meri bassi) italialaisten gnoccien kera. Dourada eli kultaotsa-ahven on vielä maukkaampi. Kumpaakin näistä viljellään. Merestä vapaana pyydetyt ovat isompia ja puolta kalliimpia. 

Seija Hannuksela tuli useita viikkoja meidän jälkeemme. Tällä kertaa taitaa olla kahdeksastoista vuosi. Saimme kutsun Seijan ja Jaakon jokseenkin perinteiselle lounaalle. Tässä emäntä tarjoilee jo kahvia ja jälkiruokaa. Kaikki vieraat olivat meille ennestään tuttuja. Olemme muuttuneet uusista vakituisiksi. Seija on suomalaisten ilopilleri, hyväntahtoinen, reipas, avulias ja tavattoman hyväkuntoinen. Kiitos Raposeiran matkasta.

Suomalaiset laittavat nettiin pikkujoulukuvia ja piparien leipomista. Hyvä tavaton. Otin tämän kuvan eilen illalla 25.11. Vielä auringon laskettuakin terassien päivänvarjot odottavat ruokailijoita ulos. Sää muistuttaa Suomen elokuuta (kun se on aurinkoinen ja hyvä). Yhä me kuljemme kesävaatteissa.

Ravintoloita on joka lähtöön. Etualalla terassilla saa reilun 5 € hintaan lounaan. Perjantaisin paikka on täysi fado esitysten tähden. Pöytä on varattava viikkoa ennen. Monilla on Micelinin suositus, joskaan tähtiluokitusta ei taida olla kellään. Todella hyvin syö kohtuuhinnalla. Raskasta, kuivaa ja rasvaista ruokaa saa myös, jos valitsee väärin. Usein annoskoko on liian suuri. Yksi annos ja kaksi lautasta on silloin ratkaisu.

Täällä tehdään itse jäätelöt niin kuin Italiassa. Ei halpaa, mutta hyvää. Vielä ei ole aika lopettaa jäätelötiskejä. Onkohan jouluna?

Sinikka