Kadonneen smaragdin metsästys

Yksitoista vuotta sitten olimme Pariisissa. Romeoni (Markku) kosi Royal Alma hotellin ylellisessä kylpyammeessa, lorautettuaan ensin sampanjaa kylpyveteen ja laulettuaan kosintapainotteisen kylpyhuoneaarian minulle. Lukuisten kynttilöiden valossa annoin myöntävän vastauksen.
Ystävämme Tuija Reinikainen, entinen Finnairin lentoemo, oli antanut itsenäisyyspäivän juhlissa vihjeen sormuksen löytämiseen. Ajoimme metrolla Porte Qlignancourtiin. Marcé aux puces de St-Quen on suuri antiikin ja vintagen kirpputori. Ihana elämys kaikella tavalla, mutta sormuksia, puhumattakaan kihlasormukseksi sopivia, ei juuri näkynyt. Muutama timanttisormus löytyi, mutta periaatteessa en halunnut timantteja. Se olisi ollut liian helppoa. Huomattavan taivalluksen jälkeen löytyi kultasormus, jossa oli kolme smaragdia. Se jopa oli oikeaa kokoa. Kirpputorin keskellä oli Piafin nimeä kantava ravintola, missä laulajat esittivät hänen musiikkiaan.  La vie en rose soi kun sulho pujotti sormuksen sormeeni.
Heinäkuun alussa huomasin yhden kivenpudonneen kihlasormuksestani. Talo pengottiin, jopa pölyimurin pussi tongittiin pinseteillä pihalla. Mitään ei löytynyt. Kymmenes hääpäivämme (21.7) lähestyi.
Käännyimme paikallisen kultasepän puoleen. Samalla piti korjata myös vihkisormukseni, joka oli aikaisemmin katkaistu liian tiukkana. Myyjä arveli ettei sopivaa smaragdia löydy helpolla. Kalliiksi tulee kun pitää vihkisormukseenkin lisätä kultaa eikätyö valmistu nopeasti. Luovutin ja kierrätin perheen sormuksia väiaikaisesti. Kukaan ei huomannut mitään. Päätin ottaa sormukset Portugaliin. Ehkäpä se hoituisi täällä helpommin.
Kolmen smaragdin tarina kihlasormuksessa on vanha ja viehättävä. Mikäli sormuksen kantaja pettää miestään, kivet kadottavat loistonsa ja samenevat.
Tuttu koruseppä täällä etsi ensin omista kivistään, sitten työn tekevän kultasepän kokoelmista. Ei löytynyt. Hän ehdotti timanttia, zirconia tai jotain muuta jalokiveä. En suostunut. Jos ei löydy, laittakaa kadonneen tilalle kultapallo, pyysin. Tuntui surulliselle jollei sormusta ei saisi ennalleen. Jätin sormukset ja lukkonsa menettäneen rintakoruni korjattavaksi kysymättä hinta-arviota.
Parin viikon kuluttua sain soiton. Valmista on. Myyjä piti kohtalona sitä, että kuitenkin oli löydetty oikean kokoinen ja täsmälleen oikean värinen smaragdi, mutta ei niin huippulaatua, että kivi olisi kallis ( pienikin huippulaatuinen smaragdi voi maksaa useita satoja euroja. Minä en näe laatueroa, mutta olenkin aloittelija jalokivimarkkinoilla. Vihkisormuksen korjaus oli myös täydellinen, samoin rintakorun. Työ, smaragdi, extra kulta ja uusi lukko maksoivat yhteensä 100 €. Tämä on ihmeellinen maa!
Markun kihlasormus ostettiin Pariisin Tiffanylta, kun muualta ei löydetty. Morsiamelle sormus kirpputorilta… Markun sormus on myös kokenut kovia. Viime keväänä se hukkui Praia de Mossin hiekkaan. Oli lähes ihme, että se lopulta löytyi. Kotona sormus hävisi selittämättömästi keväällä. Talo käännettiin nurin. Lopulta se löytyi yöpöydältä, lasialusen alta.

Oli lähes ihme, että kadonneen smaragdin paikalle löydettiin uusi ja oikean värinen.

Kihla- ja vihkisormuksia tuskin on tapana kierrättää, mutta hätä ei lue lakia.
Kymmenvuotishääpäivänäni ja senkin jälkee sormusteni valmistumiseen
asti pidin nimettömässä lainasormuksia.

Olemme löytäneet aarteita myös rantoja kulkiessamme. Omituisin oli Jelly fish. Luulimme sitä pyöreäksi muovipakkaukseksi, jonka sisällä on jugurttipurkkeja. Halkaisija oli n. 40 cm. Meillä on ollut loistava marraskuu. Ei lainkaan sadetta. Pysytään varjossa hiukan alle hellerajan. Aurinko paistaa säätietojen mukaan pilvettömältä taivaalta myös seuraavat kymmenen päivää. Ehdimme aika värillisiksi ennen paluuta.

Markun varjo kertonee Jelly fishin ( hyytelökala ?) koon. Tässä hän on kellahtanut selälleen.
Epäilimme otusta ensin muovipussiksi.  Kaikki nuo läpinäkyvät törsöttimet ovat suita, joilla
hän hörppii planktonia. Kaikki tuntematon noin iso on vähän pelottavaa.

Aalto yrittää siepata merisiilini. En halua syödä niitä.

Kantaa ottava jäte. Vastustanee rantojen roskaamista.

Sankarimme maailmalla. Spiderman kävi täällä.

Meri huuhtaisi ravun jalkoihimme. Ennen kuin ehdin laukaista kamera, tämä rontti jo oli kaivautumassa hiekkaan.

Ensimmäistä kertaa olemme löytäneet useita meritähtiä. Lieneekö lämpimämpi vesi syynä.

Ystävämme Seija poimi meidät mukaansa suureen taidenäyttelyyn vanhassa viinitehtaassa Lagoassa. Muut keskittyivät tutkimaan maalauksia ja valokuvia, minä sen lisäksi seiniä taulujen välissä. En ole julkaissut blogissani omaa taidettani aiemmin. Käyttämäni valokuvat ovat olleet vähemmän vakavaa kuvakerrontaa. Varsinaiset työni valokuvataiteilijana ovat usein lähellä maalauksia ( joita voisin myös  maalata). Yllätyin itsekin, miten luontevalle tässä värien maassa, tuntui valita lähes mustavalkoisuus.

Sinikka

Tässä tuorein työni: Vuosikerta 2015    Sinikka Rossi
Työn leveydeksi tulee 150 cm